perjantai 5. tammikuuta 2018

Argonin korjaus....

5/1-2018.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Niin kului  vuosi ja kaksi, neljä  sekä  kymmenen ja kohta 20 vuotta. Heemiläiset olivat  jossain määrin toipuneet  hirvittävästä verilöylystä , nuolleet haavansa  ja saaneet  jälleen  kokoon uusia  ihmisiä.  He olivat  uudelleen  rakentaneet  kylänsä ja kaupunkinsa, huoltaneet  peltonsa  viljaa  tuottamaan,  ohjailleet kasteluvedet   määrätyille maille. Korottaneet  linnojensa  kivivarustukset.
Argonille oli  tehty toinen  huone, parempi entisestä, kuusinkertaisten  nahkaseinien  sisälle  turvaan, vartijoina  valiomiehet.  Yöllä sekä päivällä.
Mutta  taivas ei  enää heille vastanut. Vaikka  kuinka  rukoiltiin , apua  huudettiin, niin  taivas oli hiljaa. Argonin ympärillä  olevat hoitajat  tekivät kaikkensa , määräysten mukaan, kumartelivat  sekä anoivat, niin mitään ei tapahtunut.  Vastausta ei  Argonista  ei kuulunut. Kultaiset kerubitkin oltiin uusiin vaihdettu, tarkasti vanhojen oppien mukaan,toisiinsa  kumartivat,  laitteen päällä. Taivas oli yhä hiljaa.
Pyhä  tanssikaan ei auttanut  mitään, loitsuja  laulettiin, piirtoja maahan  vedeltiin, sekä  karitsoja  uhrattiin  satamäärin. taivas oli hiiren hiljaa.  Argon oli  mykkä, kenties  rikki mennyt, hajonnut  kuljetusten  aikana. Taisteluiden keskellä  haljennut. Mikään, ei mikään auttanut.  Taivas oli hiljaa.
¤¤¤
Kunnes, sattumalta yhdestä romukasasta  löydettiin vanha  kivinen  taulu.  Se oli  metrin/toista ja litteä kooltaan, tasainen sekä kiiltävä  ja siinä oli  vanhoja  kirjoituksia. Nyt  äkkiä  paikalle  vanhan kielen  osaajia, taivaskielen  taitajia, ikiukkoja  historian hämärästä, vänkäleukaisia  tietäjiä, parrat  rinnalle  riippuen. Heille  tehtävä  annettiin. Tuokaa  puhtaita  Oinaita  he  sanoivat. Suvultaan  oivalliset, heillä suorat  sorkat  sekä  puitteet, kaikkinaista  ominaisuutta , ei  vähääkään  vikaa, yhdeksänkuukautta  ikää, jokaisella heistä. Näitä tuokaa  1000  mulle.  Tuhat  mulle tuokaa.
Ja  niin tehtiin.

Ekku Mattila.

Jatkuu...