perjantai 22. syyskuuta 2017

Kyllä ojien pyöntäreet sai kyytiä...tumps...tumps...tumps....

22/9-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.



Kävin eilen  syntymäpitäjässäni  Alahärmässä  , kävelin kotirantaan  ja  kuinkas ollakaan....Wanhoja aikoja alkoi  pukata:


Alahärmän kodistani on joen  rantaan  noin 160 metriä.  Pellot olivat  oikein hyviä perunan viljelyyn...Nikua   enimmäkseen, sekä  vaalenpunaista  muikulaa  ja jossen ihan väärin muista, niin se oli Rosamundaa.
Voi että siitä sai todella hyvää  perunamuusia ja kun lautaselle lisäsi pari suikaletta  sianihrasiivua, sipulia ja ruisleippää  voin kanssa , niin avot.
Meillä oli kerralla noin 4 hehtaaria perunaa  viljelyksessä. Kun syksyn sato oli otettu talteen  traktorilla vedettävällä  heittokoneella, niin jäljelle  jäi   ojanpyöntäneet.  Niiksi sanottiin  ojien reunaan   jääneitä   peltosuikaleita, joihin  kyntöaura ei yltänyt  ja  siksi  oli otettava  kuokka  kauniiseen käteen.
Kuokka....uuh.
160 metriä kertaa  160 metriä ja vielä  toiset  160 metriä kertaa 160 metriä. Huuh...Maan ollessa jo melkein kuurassa  aamuvarhaisella, niin minäpoika tuvan vanhimpana  "kollimiähenä"  tuumaan tartuin. Kinthat  käthen  ja menoksi....tumps....tumps...tumps...tumps...tumps...siitä se alkoi pikkuhiljaa  pientareet  kääntymään ja  muutaman tunnin päästä  olin joen  rannalla  jo. Jälkeenpäin  tuli  siitä työstä mieleeni  "alussa  oli suo kuokka  ja Jussi"....
Suunnilleen viikon verran  sitä  työtä tein  ja  niin tuli  homma  hoidettua. Urakka  oli valmis.  Aloitin  heti alkuviikosta  ,maanantaina, kun isäni lähti  polkupyörällä toihin  Vöyrille  ja lopetin Lauantai-illalla, kun isä tuli  töistä pois.  Siihen Wanhaan aikaan    työpaikalla  oltiin  koko viikko  ja  sitä sanottiin viikkotyöksi.
Kun isäni  näki pyöntäreet  kuokituiksi hän ihmetteli  suureen ääneen.."no jopa jopa...oliko   Ikolan Pekka  ne  kuokkimassa ?......Molin siihen aikaan  ( 1958 )noin  12 vuatta   vanaha.  Pekka oli jo melekeen aikuuneen....17 ikääneen.
Juu.

Ekku Mattila.