maanantai 6. maaliskuuta 2017

Jarista tuli poliisi vaikka kuseskeli karvalankamatolle pienenä.

6/3-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Kävin eilen mm Ylihärmässä, menin keskustan ohitse , näin  erään kadun, sekä siellä olevan talon  ja antakaas olla....muistoja pukkasi..
Vuosi oli  Joulukuu  1970.
Olin rakennustyömaalla  talossa, sanotaan sitä vaikka  "Hahon"  tuvaksi ja siinä asuvalla  pariskunnalla  oli  kaksi mukulaa.
Molemmat pilalle lellittyjä , kauhukakaroita, melkein ns päässilimiä.  Ei mitään kuria.
Kuria vailla molemmat.
Nuorempi oli noin  4 vuotias ja sanotaan  kersaa  vaikka  Jariksi. Ruokapäydässä  nakkeli  ruokaa pitkin  lattiaa, maidonkin kippasi karvalankamatolle , sinapilla sotki keittiön ikkunaverhot  sekä  kaikkea  älytöntä.  Joka kerta  kun olimme syömässä, niin Jari kusi lattialle , lirinä  vain kuului ja senjälkeen hyppi  kusensa päällä.
Plits..plits..plits...
Television joka oli  pienen korokkeen  päällä  Jari peitti  punaisella  ketsupilla  ja saman tempun teki joka ikinen kerta....useita kertoja päivässä.
Ja talon isäntä/emäntä sanoivat suunnilleen  näin...  "Jaaariih....hyi sua...ei noinsaa teherä..Jariiih"..
Jariiiiiih,,,".
Mutta Jarin niin vaan teki. Kuukauden verran siinä talossa remonttia tein ja  joka   päivä sama juttu.......kuritoon kersa mellasti miten itseään huvitti.
Nooh...pitäkääs musta kiinni.....!!...Vuonna   1998  sain yllätyksekseni  tietää Jarin ammatin. Hän toimi silloin Seinäjella "isoossa" talossa , mikä hyvin sopii, koska  kouluaikoinaan hän oli paha  koulukiusaaja  ja sellaiset valitsevat  itselleen sopivan ammatin. Juuri niin......
Karvalankamatolle kuseskelevasta kurittomasta  kersasta tuli  poliisi....yhä virassaan ja jos lukee tämän blogini. niin terveisiä  hänelle.
Heh.

Ekku Mattila.