tiistai 14. helmikuuta 2017

Mädänneet kananmunat kaupan ikkunassa.

14/2-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Helsingissä, vuonna 1968 menin  Käpylässä  olevaan pieneen kauppaan, kysyin onko tuoreita kananmunia ja myyjä sanoi että on.
Asuin siihen aikaan Keijjontiellä, ihan rautatien vieressä. Välillä  kolina oli kovahko.
Koli..koli..koli...
Munia ostin ainakin  15 kappaletta, kattila tulelle ja odottamaan ...
ja munat sinne varovasti.
Hiukkasen ihmettelin  kattilasta tulevaa hajua, mutta tottakait luotin myyjään..."tuoreita on".......
Noh....kymmenkunta  kananmunaa  nakkelin naamaani ja noin tunnin päästä  elokuviin jotakin  lännenkuvaa tsiikaamaan.....ettei ollut Rex:sissä....Mannerheiminkadulla, aivan postitaloa vastapäätä....son yhä  olemassa. se teatteri.
Mutta antakaas olla....noin puolen tunnin kuluttua minulle  tuli torella  jumalatoon ruikkuhätä ja kun  se ei mennyt ohitse, niin jalat ristissä teatterin vessaan   ja  Vooooooooohtsssh.....kuului.
Voi poijat.
Ja takaisin kuvaa  katsomaan...mutta..uudelleen  vessa kutsui ja ei auttanut taaskaan  muu.....ja ...vooohootsth...prui....
Senverran  oli vattassani  kauhiaa  porinaa  yhä ja  jätin elokuvan  kesken , kolmoisraitsikalla ensin Kallioon ja sieltä  bussi  72 Käpylään. Kun pääsin kämppääni, niin heti haistelemaan niitä  eikeitettyjä kananmunia, rikoin pari ja voipoijaat. Ne oli sellaisia  puoliksimädänneitä ja  myöskin ne jotka olin jo keittänyt....hyi  ja huh..
Varovasti keräsin jokaisen  kananmunan  paffilaatikkoon , kävelin  sen kaupan eteen, josta ne "tuoreet"  munat olin ostanut ja yksi kerrallaan nakkelin ne kaupan isoon näyteikkunaan.
Plöts....plöts...plöts...plöts..
Niistä jäi mukava valumajälki, kun ne hiljalleen  ikkunaa alas valuivat.
Mitähän kauppias ajatteli kun aamulla tapahtuneen huomasi..? Takuulla tiesi missä  mennään.
Joo.

Ekku Mattila.