30/1-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Noin viikon/kaksi olen tuumaillut ,että joku päivä menen Peräseinäjoelle kylään yhden tutun (sanotaan häntä vaikka Olliksi) luokse ja koska olen sanani mittainen mies, niin tänään sen teinkin.
Fruum...fruum...
Nyt Olli oli selvä. Välillä ei ole ja välillä taas on. Mutta vuonna 2002 hän oli umpitunnelissa ja tipalla menettää hengensä. Menin yhden tuttavani kanssa Maaliskuussa Ollia tapaamaan , pakkasta noin 25 astetta, illalla kello 20,00, suunnilleen.
Kop..kop....ja sisälle...
Jo eteisessä oli palaneen hajua , ja vähäsen savua, joka tuntui tulevan keittiöstä, jonne menimme.
Ja....
Siinähän Olli oli. Hän oli sammunut keittiön pöydän päälle etukumarassa tuolilla istuen, jumalatoon kuorsaus vain kuului.
Hän oli laittanut sellaisen kuumapuhallinlämmittimen lattialle , pöytänsä alle , varpaitaan lämmittämään , mutta vahingossa matto oli vierähtänyt puhaltimen ylle ja matto jo kärysi.
Ja meille tuli kiire.
Matto pois , puhallin töpselistä irti ja kannettiin se pihalle. Savuvana vain jäi ilmaan roikkumaan......huh me tuumasimme ja jopa Ollikin heräsi. Meni aikansa ennenkuin tunnisti meidät ja kovasti ihmettelemään keittiössä olevaa savua. Jopa alkoi kiitoksia tulemaan. Tajusi senverran että ilman meidän saapumistamme voi olla että Olli olisi tukehtunut savuun , taikka kenties matto olisi jossain vaiheessa synnyttänyt tulipalon..ja...ja..
¤¤¤
Ollilla on keuhkosyöpä, hän sanoi. Happipullo/maskin varassa koettaa elää ja kituuttaa päivän kerrallaan.
"Olen polttanut ..köh..köh..tupakkia 55 vuotta... Olli sanoi....nyt taitaa..köh..köh.. olla ..köh..köh..enää myöhäistä lopettaa....taikka en ..köh..köh..enää pystyisi siihen.....lopettamaan....joten se on kuule..köh..köh.. Ekku kohta vientiä......saattaa..köh..köh... olla etten enää ..köh..köh..seuraavaa viikkoa näe .....paree se olisi..köh..köh.......henki ei meinaa..köh..köh.. kulkea...paree se olisi..köh..köh..."
¤¤¤
Ei hyvä.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Noin viikon/kaksi olen tuumaillut ,että joku päivä menen Peräseinäjoelle kylään yhden tutun (sanotaan häntä vaikka Olliksi) luokse ja koska olen sanani mittainen mies, niin tänään sen teinkin.
Fruum...fruum...
Nyt Olli oli selvä. Välillä ei ole ja välillä taas on. Mutta vuonna 2002 hän oli umpitunnelissa ja tipalla menettää hengensä. Menin yhden tuttavani kanssa Maaliskuussa Ollia tapaamaan , pakkasta noin 25 astetta, illalla kello 20,00, suunnilleen.
Kop..kop....ja sisälle...
Jo eteisessä oli palaneen hajua , ja vähäsen savua, joka tuntui tulevan keittiöstä, jonne menimme.
Ja....
Siinähän Olli oli. Hän oli sammunut keittiön pöydän päälle etukumarassa tuolilla istuen, jumalatoon kuorsaus vain kuului.
Hän oli laittanut sellaisen kuumapuhallinlämmittimen lattialle , pöytänsä alle , varpaitaan lämmittämään , mutta vahingossa matto oli vierähtänyt puhaltimen ylle ja matto jo kärysi.
Ja meille tuli kiire.
Matto pois , puhallin töpselistä irti ja kannettiin se pihalle. Savuvana vain jäi ilmaan roikkumaan......huh me tuumasimme ja jopa Ollikin heräsi. Meni aikansa ennenkuin tunnisti meidät ja kovasti ihmettelemään keittiössä olevaa savua. Jopa alkoi kiitoksia tulemaan. Tajusi senverran että ilman meidän saapumistamme voi olla että Olli olisi tukehtunut savuun , taikka kenties matto olisi jossain vaiheessa synnyttänyt tulipalon..ja...ja..
¤¤¤
Ollilla on keuhkosyöpä, hän sanoi. Happipullo/maskin varassa koettaa elää ja kituuttaa päivän kerrallaan.
"Olen polttanut ..köh..köh..tupakkia 55 vuotta... Olli sanoi....nyt taitaa..köh..köh.. olla ..köh..köh..enää myöhäistä lopettaa....taikka en ..köh..köh..enää pystyisi siihen.....lopettamaan....joten se on kuule..köh..köh.. Ekku kohta vientiä......saattaa..köh..köh... olla etten enää ..köh..köh..seuraavaa viikkoa näe .....paree se olisi..köh..köh.......henki ei meinaa..köh..köh.. kulkea...paree se olisi..köh..köh..."
¤¤¤
Ei hyvä.
Ekku Mattila.
