4/1-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Kävin aamulla hiihtämässä, pellolla,kun on senverran lunta ja antakaas olla....!
Jälleen kerran muistin elävästi Alahärmän Voltin kansakoulun, jossa opiskelin ja vuoden 1956.
Taikka sittenkin 1957.??
:
Aina olen ollut kova hiihtämään ja muutenkin urheilemaan. Pikkukollina oli tavallaan pakko, sillä talvella mentiin hiihtäen kylille oli keli mikä oli ja kesällä pyöräiltiin että sora/hiekka rapaji.
Akkain pyörällä.
Noh. Koulussamme oli hiihtokilpailut, sellaiset ns koulujenväliset ja niihin taisi osallistua viitisen muutakin kansakoulua. Mulle tuli hyvä lähtöasetelma, sillä pääsin lähtemään ladulle melkein loppupäässä ja siinä pystyi tarkkailemaan edellä menijöitä. Riitti kun muutamia ohitti ja tiesin että hyvin menee....mitali tulee ...
Kuten sitten kävikin...
Olin ohittanut monia...latua..latua...huudellen ja ohitse pääsin , kunnes.. Saavutin edellä hiihtävän Markku Suon, naapurin poijan, joka oli huono hiihtäjä. Ja mitä ittua..mä tein!!??!!
En kehdannut sitten millään huutaa Markulle latuaaaa...ja hän olisi pitäny mennä ladun sivuun , sekä päästää minut ohitseen...en kehdannut ...en.
Siinä Kärmesmäen kohdalla hänet saavutin ja koko ajan hänen perässään suksittelin. Isäni joka oli Knuuttilan Hannun talon kohdalla tarkkailemassa huusi minulle naama punaisena....."mee ohitte...mee ohitte...saatana mee ny ohitte...". Mutta en mennyt. En millään juliennut , siis kehdannut.
Niinpä me Markun kanssa sivakoitiin hiljalleen peräkanaa koko latu ja vasta satakunta metriä ennen maalia ohitin Markun.
Olin toiseksi viimeinen.
Markku Suo oli viimeinen.
Arvakkaapas sainko haukut isältäni? Sain......sain..sain...
Juu..
ainiin....Markku Suo on laulaja Lauri Tähkän isä.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Kävin aamulla hiihtämässä, pellolla,kun on senverran lunta ja antakaas olla....!
Jälleen kerran muistin elävästi Alahärmän Voltin kansakoulun, jossa opiskelin ja vuoden 1956.
Taikka sittenkin 1957.??
:
Aina olen ollut kova hiihtämään ja muutenkin urheilemaan. Pikkukollina oli tavallaan pakko, sillä talvella mentiin hiihtäen kylille oli keli mikä oli ja kesällä pyöräiltiin että sora/hiekka rapaji.
Akkain pyörällä.
Noh. Koulussamme oli hiihtokilpailut, sellaiset ns koulujenväliset ja niihin taisi osallistua viitisen muutakin kansakoulua. Mulle tuli hyvä lähtöasetelma, sillä pääsin lähtemään ladulle melkein loppupäässä ja siinä pystyi tarkkailemaan edellä menijöitä. Riitti kun muutamia ohitti ja tiesin että hyvin menee....mitali tulee ...
Kuten sitten kävikin...
Olin ohittanut monia...latua..latua...huudellen ja ohitse pääsin , kunnes.. Saavutin edellä hiihtävän Markku Suon, naapurin poijan, joka oli huono hiihtäjä. Ja mitä ittua..mä tein!!??!!
En kehdannut sitten millään huutaa Markulle latuaaaa...ja hän olisi pitäny mennä ladun sivuun , sekä päästää minut ohitseen...en kehdannut ...en.
Siinä Kärmesmäen kohdalla hänet saavutin ja koko ajan hänen perässään suksittelin. Isäni joka oli Knuuttilan Hannun talon kohdalla tarkkailemassa huusi minulle naama punaisena....."mee ohitte...mee ohitte...saatana mee ny ohitte...". Mutta en mennyt. En millään juliennut , siis kehdannut.
Niinpä me Markun kanssa sivakoitiin hiljalleen peräkanaa koko latu ja vasta satakunta metriä ennen maalia ohitin Markun.
Olin toiseksi viimeinen.
Markku Suo oli viimeinen.
Arvakkaapas sainko haukut isältäni? Sain......sain..sain...
Juu..
ainiin....Markku Suo on laulaja Lauri Tähkän isä.
Ekku Mattila.
