maanantai 5. joulukuuta 2016

Paniikkihäiriöni syy selvisi.....lusikka ja tukkapöllö.

5/12-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Siihen aikaan ..sodan jälkeen, 1946  oli kodeissa kova kuri.
Jumalattoman kova.
Jos kersat jotakin pahaa tekivät, taikka eivät tehneet, tuli otsaan että kalaji.
Klonks !!!
Myös tukasta revittiin että hiustulloja oli joka paikassa.Ne näyttivät melkein  laihoilta  rotilta................laihoilta rotilta.  Minun hiuksiani. Pitkin tuvan lattiaa.
Siihen aikaan oli kova kuri.
Muistan jo nelivuotiaana ,että  sain aina selkääni kun oltiin syömässä. Kesken ruokailun äitini mua otsaan isolla  lusikalla  paukautti ja  hiuksistani  kiinni  veti. Aina ruokapöydässä.....RUOKAPÖYDÄSSÄ....!!??  Ruokapöydässä. Samaa jatkui  vuositolkulla , koulunkäyntiini saakka, siitä murrosikäiseksi, kun olin 14 , otsaan isolla  lusikalla  mua äitini iski ja tukasta  retuutti.
Ruokapöydässä  perkeles!...huoneessa jossa oli muitakin läsnä....muitakin.
Kun tämän kerroin  päätohtorille hän innostui. Ahaa hän  lausahti....."siinä syy paniikkihäiriöösi...siinä syy....lusikalla otsaasi  ja hiuksista  kiinni....vuositolkulla  tätä kesti..vuositolkulla....paniikkihäiriön syy selvisi "...
Syy selvisi.
Pillereitä en suostunut yhtään enää ottamaan, eikä niitä  mulle kovin vahvoja oltaisi enää määräämäänkään...mutta keksin  aivan ite  oivan keinon....todella oiva keino.
¤¤¤¤
Aloin harrastamaan liikuntaa. Juoksemaan perse  pitkällä  pitkin pururatoja.Naama hikisenä ja hiukset ei hulmuten.Juoksin paljon. Useasti  30 km päivässä ja se auttoi. Illalla ei  unipilleriä  tarvinnut. Uni tuli heti kerralla. Tuosta noin vaan. Heti kerralla.
Heti kerralla...XXXxxxXXXxxx....
Ei siis ihme että  minulla on tänäkin päivänä kova kunto. Voiko tästä kiittää  äitini isosta  lusikasta sekä  tukkapöllöstäni.? Minusta olisi  tullut melkein ammattijuoksija..sanottiin...
Ammattiurheilija melkein.
Roopinkina  suuri lusikka ja tukkapöllö.
Klonks.

Ekku Mattila.