18/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Helsingissä Yläkaskentie 27 ;ssä aloin kirjoittamaan romaania.
Taikka Tapanilaahan se oli. Hesaan 9 km.
Vuosi oli 1968 , huhtikuu ja vuokratalossani porstuan yläpuolella parveke.
Joka aamu kello 04.00 sinne menin.
06.00 saakka ja sitten bussilla töihin Helsinkiin.
Kirjoitin kuin horkassa 3 viikkoa, noin 10 liuskaa joka aamu ja jopa aloin tuntemaan itseni kirjailijaksi...(heh).
Kun valmista syntyi 300 liuskaa, niin tuumasin että siinä se on. Huippuromaani on kohta valmis.Suomi ihastelee kirjaani. Tuntematoon Sotilas jää sen varjoon , Sinuhe Egyptiläisestä puhumattakaan . Punainen Viiva on heikkoa kamaa. Ilmari Kianto on saanut voittajan. Väinö Linna Mika Waltari ja Ekku Mattila. Oijee.
Eikun rustaamani liuskat isoon kirjekuoreen.
Bussilla Hesaan. Ja:
WSOY:yn toimitalon eteen pysäytin Mannerheimintiellä ja portaita ylös toimitukseen.
"Päivää sanoin....mulla olisi käsikirjoitus tulevasta kirjasta ja jättäisin sen arvoitavaksi teille"....Sen nimi on ..jatkoin....Luoti vinkuu ilkeästi ja kaikki kirjassa tapahtuvat asiat liikkuvat Helsinki/Töölö/Lauttasaari/Malmin alueella.".
"Vai niin sanoi nainen tiskin takana.....voitte jättää sen meille....me luemme sen ja lähetämme sinulle vastauksen muutaman kuukauden päästä , että sopiiko se WSOY: yyn kustannusalaan....antakaa osoitteenne..,kiitos ja näkemiin..."
"Näkemiin" vastasin....ja lähdin rakennuksesta.
Matkalla asuntooni istuin bussin takaosassa.Mietin että tietääköhän kukaan muista matkustajista, että samassa bussissa istuu tuleva kuuluisa Suomalainen kirjailija.
Niin kului 2 viikkoa.
Posti tuli. Mukana suuri harmahtava kirjekuori ja kädet täristen avasin sen.
Siellä oli käsikirjoitukseni, sekä sen päällä paperi. Siinä luki suunnilleen näin:
"Olemme tutustuneet jättämäänne käsikirjoitukseen luoti vinkuu ilkeästi. Valitettavasti se ei juuri nyt täytä niitä kriteereitä jonka ansiosta ottaisimme sen julkaisuohjelmaamme.On mahdollista että kenties joskus myöhemmin otamme yhteyttä teihin asian tiimoilta. Älkää kuitenkaan ottako yhteyttä meihin. Me ilmoitamme sitten jos se aika koittaa".
Voi että mä masennuin.
Soli siinä ja kaput.
¤¤¤¤
Myöhemmin 10 vuoden päästä luin Väinö Linnan omaelämäkertaa. Siinä hän kertoi miten vasta 9:seksäs kirjapaino otti hänen Tuntematon Sotilas käsikirjoituksensa julkaistavaksi.Siis....noh...paree näin...ei musta kirjailijaa olis tullu....vai?
Häh?
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Helsingissä Yläkaskentie 27 ;ssä aloin kirjoittamaan romaania.
Taikka Tapanilaahan se oli. Hesaan 9 km.
Vuosi oli 1968 , huhtikuu ja vuokratalossani porstuan yläpuolella parveke.
Joka aamu kello 04.00 sinne menin.
06.00 saakka ja sitten bussilla töihin Helsinkiin.
Kirjoitin kuin horkassa 3 viikkoa, noin 10 liuskaa joka aamu ja jopa aloin tuntemaan itseni kirjailijaksi...(heh).
Kun valmista syntyi 300 liuskaa, niin tuumasin että siinä se on. Huippuromaani on kohta valmis.Suomi ihastelee kirjaani. Tuntematoon Sotilas jää sen varjoon , Sinuhe Egyptiläisestä puhumattakaan . Punainen Viiva on heikkoa kamaa. Ilmari Kianto on saanut voittajan. Väinö Linna Mika Waltari ja Ekku Mattila. Oijee.
Eikun rustaamani liuskat isoon kirjekuoreen.
Bussilla Hesaan. Ja:
WSOY:yn toimitalon eteen pysäytin Mannerheimintiellä ja portaita ylös toimitukseen.
"Päivää sanoin....mulla olisi käsikirjoitus tulevasta kirjasta ja jättäisin sen arvoitavaksi teille"....Sen nimi on ..jatkoin....Luoti vinkuu ilkeästi ja kaikki kirjassa tapahtuvat asiat liikkuvat Helsinki/Töölö/Lauttasaari/Malmin alueella.".
"Vai niin sanoi nainen tiskin takana.....voitte jättää sen meille....me luemme sen ja lähetämme sinulle vastauksen muutaman kuukauden päästä , että sopiiko se WSOY: yyn kustannusalaan....antakaa osoitteenne..,kiitos ja näkemiin..."
"Näkemiin" vastasin....ja lähdin rakennuksesta.
Matkalla asuntooni istuin bussin takaosassa.Mietin että tietääköhän kukaan muista matkustajista, että samassa bussissa istuu tuleva kuuluisa Suomalainen kirjailija.
Niin kului 2 viikkoa.
Posti tuli. Mukana suuri harmahtava kirjekuori ja kädet täristen avasin sen.
Siellä oli käsikirjoitukseni, sekä sen päällä paperi. Siinä luki suunnilleen näin:
"Olemme tutustuneet jättämäänne käsikirjoitukseen luoti vinkuu ilkeästi. Valitettavasti se ei juuri nyt täytä niitä kriteereitä jonka ansiosta ottaisimme sen julkaisuohjelmaamme.On mahdollista että kenties joskus myöhemmin otamme yhteyttä teihin asian tiimoilta. Älkää kuitenkaan ottako yhteyttä meihin. Me ilmoitamme sitten jos se aika koittaa".
Voi että mä masennuin.
Soli siinä ja kaput.
¤¤¤¤
Myöhemmin 10 vuoden päästä luin Väinö Linnan omaelämäkertaa. Siinä hän kertoi miten vasta 9:seksäs kirjapaino otti hänen Tuntematon Sotilas käsikirjoituksensa julkaistavaksi.Siis....noh...paree näin...ei musta kirjailijaa olis tullu....vai?
Häh?
Ekku Mattila.
