lauantai 15. lokakuuta 2016

Werneri Wiillos ja hänen musta voimansa.

15/10-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.



Kävin viikko sitten  Hesassa  sekä Espoon Matinkylässä.
Juu.
Viimeksimainitussa asustelin noin  1978-1982 ja siis muisteloita pukkaa.
1978  oli  lehdissä muutama juttu  allekirjoittaneesta ja asiakkaita kävi , että oven saranat  vonkui.
Myös puhelin kilaji jatkuvasti
Yksi aamu puhelin soi ja  siellä oli Werneri  Wiillos , jonkinlainen  fakiiri/poppamies  joka antoi esimerkiksi itsensä haudata  viikoksi  maan alle puulaatikossa.Ja jäi henkiin. Noh hän sanoi olevansa Hesan rautatieasemalla ja  kovasti haluaisi tavata minut, joten tuuppa hakemaan  hänet ja minä lähdin tehtävää noudattamaan.
Lähtiessä kysyin että mistä tunnen hänet ja hän sanoi että varmasti tunnistat. Asemalla oli paljon ihmisiä  ja heti tunnistin Wernerin. Hän seisoskeli  nukkavierussa  puvussaan, vähän  puliukon tyylisenä suuren ristin  edessä joka oli väärinpäin lattialla.Hän nojasi siihen .Risti oli noin metrin/toista korkea ja siihen oli kierretty muovintapaista  foliota , joka oli resuisena irronnut jo ristin ympäriltä.
Päivää  sanoin   ja kättä ojensin ....mutta voihan  hyvä tavaton...!!!
Wernerin käsi oli jääkylmä. Niinkuin   pakastimesta juuri otettu. Huh..huh  ajattelin, mutta autoon asteltiin perakanaa. Werneri ristineen  perässä koko ajan jotakin koko ajan höpöttäen. Hän puhui kuulemma kielillä. Niin väitti.
Matkalla   Olariin  äijjä sanoi...
"Ekku ...olemme lukeneet  sinusta paljon...sinulla on valtava voimakenttä...ja lataus...sinulla  olisi kyky tehdä  mitä vaan henkisellä saralla....me olemme huomanneet että jos vaan haluat Ekku ..niin voisit nostattaa kuolleita manan takaa  ja saada heiltä vastauksia salaisiin  asioihin....Ekku....mitä tuumaat...tuletko meidän joukkoon...?..olisit korvaamatoon meille...koko Euroopassa  ei ole kaltaistasi voimatietäjää.....tuletko....?"
Ja niin mentiin  Olariin , asuntooni jossa Werneri koko ajan hoki samaa kun autossa  tullessamme.
"Liity meihin Ekku..liity meihin.."
Mutta en tietystikään  liittynyt. En luvannut  ...en..en ja en...,ja jopa Wertneri  kyllästyi.....Noin  tunnin kuluttua hän sanoi että vietko hänet samaan paikkaan....rautatieasemalla ja sanoin että vien.
Siinä  lähtiessään hän sanoi että voiko käydä vessassa ja sanoin että tottakai.Viipyi siellä noin  minuuutin verran ja sitten menin minä  tukkaani kampaamaan. Peilipöydällä oli saippua.Sen keskelle oli Werneri pukannut  noin 3 senttisen klemmarin jonka oli väännellyt outoon muotoon. Heti  valkoinen henkioppaani varoitti siihen koskemasta, enkä koskenut. En koskenut.
Matkalla asemalle Werneri ei sanaakaan pukahtanut.  Oli täysin  hiljaa.
Täysin hiljaa.
Ja sinne  hänet jätin. Risti vain keikahteli kun äijjä  riensi  puolijuoksua  sisälle. Näkemiin  toivotin mutta vastausta en saanut.
Vajaan tunnin ,kuluttua olin takaisin Olarissa ja juoksujalkaa riensin vessaani. Työkalulaatikosta otin pihdit.  Varovasti niillä  nostin saippuan klemmarineen  , vein  hökötyksen parvekkeelle ja suoraan alas nakkasin. Maahan osuessaan kuului kova PUM. Jonkinlainen  räjähdys. Ikäänkuin  pirun musta voima olisi  pamahtaen purkautunut.
PUM.
Werneri oli kova äijjä. Palvoi vain väärää  henkeä.Mustaa pirua.Valkoinen voima voittaa aina mustan pahan. Tämä Ojasellekin  tiedoksi.

Ekku Mattila.