3/4-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Laitoin tänään sukset/sauvat kesäseisontaan odottamaan Marraskuun kelejä ja kuinkas ollakaan.....mieleeni putkahti jännä tapahtuma noin vuodelta 1958...59.
Olin aika kova hiihtäjä Voltin kansakoulun aikana ja useasti pärjäsin melko hyvin kilpailuissa, eritoten ns koulujen välisissä ...juu.
Pronssimitaleita sain useasti, kerran hopiaakin kun Isäni onnistui voitelemaan sukseni hyvin ja seuraava tarrinani onkin juuri se "jännä tapahtuma".
Oli Maalis/huhtikuu , Sunnuntai ,noin 1958 ja paikka Alahärmän Linnanmäki. Sinne oli tehty 5 km latu ja eikun hiihtämään että sukset sihisi.
Muistan yhä miten sukseni todella luistivat , sekä pitivät. Eivät lipsuneet yhtään ja mäen nousutkin kuin tyhjää vaan. Alamäessä viiletin niin kovaa että silmistäni vesi tippui ja ihan huomaamatta saavuin maaliin. Ohitin hiihtoni aikana useita kilpailijoita..."latua" huusin ja sinne jäivät taakseni muut huohottamaan.
Ja sitten maaliin. Kuumaa mustikkamehua kitaan ja voi kun oli kiva tunne. Tiesin että menin lujaa ja olin varma onnistumisestani.
Noin tunnin kuluttua huudettiin isoon tupaan jossa kuulutettiin voittaja.
"Ensimmäinen Eero Mattila " sanottiin ja hain pienen hopean värisen (alumiini) pytyn korkeudeltaan noin 5-8 senttiä jossa luki 1 palkinto. (son yhä mulla hyllyssäni)
On.
"Toinen Pentti Rajamäki" joka sai samanvärisen pytyn kun mulla, mutta noin 3-5 senttiä korkea......vaan...heh.
Ja sitten hiihtelin kotiin ylpeänä kuin mikä. Pytty visusti taskussani.
Nooh....tuli seuraava Maanantai, tarkemmin sen ilta, noin 18,00 kun kotiimme asteli muutama henkilö. Siihen kuuluivat Linnan Ilmari , Rajamäen Pentin Isä ,sekä pari muuta miestä ja he sanoivat....
"Tuota...kun Eero ei ole kertaakaan ennemmin voittanut Rajamäen Penttiä hiihros ja kun eileen niin kävi ja me tuumattiin että ajanotossa tuli virhe ja jos Pentti kuiteskin voitti , niin jospa me vaihdetaan niitä pyttyjä..meinaan.....että Eero saa Pentin 11 pytyn ja Pentti saa Eeron 1 pytyn"?
"Mitäs perkelettä sanoi Isäni..? Otin itte aikaa larun varrella ja meirän poika varmasti voitti Pentin......joten pyttyjä ei vaihreta...ei niin".
Ja niin miähet lähti.....jättivät sen Pentin hopiapytynkin meirän keittiön pöyrälle....kiukuspäissäänkö....??....myös sekin on yhä mulla.
Nooh....tuli viikon/kahden päästä uudet hiihtokilpailut .....ja mä taas voitin Rajamäen Pentin....ja vihiroonkin muukkin uskoi mun kovaan hiihtokuntooni.
Juu.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Laitoin tänään sukset/sauvat kesäseisontaan odottamaan Marraskuun kelejä ja kuinkas ollakaan.....mieleeni putkahti jännä tapahtuma noin vuodelta 1958...59.
Olin aika kova hiihtäjä Voltin kansakoulun aikana ja useasti pärjäsin melko hyvin kilpailuissa, eritoten ns koulujen välisissä ...juu.
Pronssimitaleita sain useasti, kerran hopiaakin kun Isäni onnistui voitelemaan sukseni hyvin ja seuraava tarrinani onkin juuri se "jännä tapahtuma".
Oli Maalis/huhtikuu , Sunnuntai ,noin 1958 ja paikka Alahärmän Linnanmäki. Sinne oli tehty 5 km latu ja eikun hiihtämään että sukset sihisi.
Muistan yhä miten sukseni todella luistivat , sekä pitivät. Eivät lipsuneet yhtään ja mäen nousutkin kuin tyhjää vaan. Alamäessä viiletin niin kovaa että silmistäni vesi tippui ja ihan huomaamatta saavuin maaliin. Ohitin hiihtoni aikana useita kilpailijoita..."latua" huusin ja sinne jäivät taakseni muut huohottamaan.
Ja sitten maaliin. Kuumaa mustikkamehua kitaan ja voi kun oli kiva tunne. Tiesin että menin lujaa ja olin varma onnistumisestani.
Noin tunnin kuluttua huudettiin isoon tupaan jossa kuulutettiin voittaja.
"Ensimmäinen Eero Mattila " sanottiin ja hain pienen hopean värisen (alumiini) pytyn korkeudeltaan noin 5-8 senttiä jossa luki 1 palkinto. (son yhä mulla hyllyssäni)
On.
"Toinen Pentti Rajamäki" joka sai samanvärisen pytyn kun mulla, mutta noin 3-5 senttiä korkea......vaan...heh.
Ja sitten hiihtelin kotiin ylpeänä kuin mikä. Pytty visusti taskussani.
Nooh....tuli seuraava Maanantai, tarkemmin sen ilta, noin 18,00 kun kotiimme asteli muutama henkilö. Siihen kuuluivat Linnan Ilmari , Rajamäen Pentin Isä ,sekä pari muuta miestä ja he sanoivat....
"Tuota...kun Eero ei ole kertaakaan ennemmin voittanut Rajamäen Penttiä hiihros ja kun eileen niin kävi ja me tuumattiin että ajanotossa tuli virhe ja jos Pentti kuiteskin voitti , niin jospa me vaihdetaan niitä pyttyjä..meinaan.....että Eero saa Pentin 11 pytyn ja Pentti saa Eeron 1 pytyn"?
"Mitäs perkelettä sanoi Isäni..? Otin itte aikaa larun varrella ja meirän poika varmasti voitti Pentin......joten pyttyjä ei vaihreta...ei niin".
Ja niin miähet lähti.....jättivät sen Pentin hopiapytynkin meirän keittiön pöyrälle....kiukuspäissäänkö....??....myös sekin on yhä mulla.
Nooh....tuli viikon/kahden päästä uudet hiihtokilpailut .....ja mä taas voitin Rajamäen Pentin....ja vihiroonkin muukkin uskoi mun kovaan hiihtokuntooni.
Juu.
Ekku Mattila.
