11/3-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Ajelin, taikka tulin aamusella Napuen taistelukentän läheltä...Oravaisissa ja kylläpäs ajatuksia mieleeni pukkasi..
Meinaan..
Siellä tappeli/johti 1808 ryssiä vastaan aikamatkaajan sukulainen niin rivakasti,että hänet aateloitiin Ruottinmaalla prenikoiden kera ....siis Von.
Noh . Hän oli aika liikkuvaista sorttia , myös sillai siviilimaailmassa , että pukkasi ainakin 3 Vöyriläistä neitokaista paksuksi ja siirtyi pikkuhiljaa Ruottiin, jossa sai Von arvonimen.
¤¤¤¤
Meitin sukulainen oli mukana myöskin ...taaskin ryssiä vastaan Isossakyrössä 1714 ja toimi sillai ammattisotilaan tyylisesti,että hänelle myönnettiin hopeinen mitali ,painoltaan 300 grammaa , sekä hopeinen lusikka myöskin 300 gramman painoinen. Kummassakin oli hänen nimensä , päivämäärät, sekä ansiomaininta.
Noin 10 vuotiaana sain nähdä sekä kuulla esineiden historiikit. Niiden omistajia olisivat aina isäin vanhin poika ja Väinö isälläni ne olisivat kuuluneet ja sitten minulle täytettyäni 18 vuotta.
1957 sukuumme tuli riitaa (ties mistä asiasta) ja sen seurauksena Isälleni kuuluvat mitalit katosivat (Amalian ,isäni sisaren , toimesta) ja siirtyivät kavalasti Reijo Mäkelälle Amalian sisaren poijalle. Reijo asustelee edelleenkin lähellä Volttia (Alahärmä) noin 6 km Jepuan suuntaan...
Arvoplakaatit olisivat siis minun , taikka tällä hetkellä vanhimmalla pojallani.
¤¤¤
Reijo Mäkeläääääää !!!
Tuappa ne mitalit mulle.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Ajelin, taikka tulin aamusella Napuen taistelukentän läheltä...Oravaisissa ja kylläpäs ajatuksia mieleeni pukkasi..
Meinaan..
Siellä tappeli/johti 1808 ryssiä vastaan aikamatkaajan sukulainen niin rivakasti,että hänet aateloitiin Ruottinmaalla prenikoiden kera ....siis Von.
Noh . Hän oli aika liikkuvaista sorttia , myös sillai siviilimaailmassa , että pukkasi ainakin 3 Vöyriläistä neitokaista paksuksi ja siirtyi pikkuhiljaa Ruottiin, jossa sai Von arvonimen.
¤¤¤¤
Meitin sukulainen oli mukana myöskin ...taaskin ryssiä vastaan Isossakyrössä 1714 ja toimi sillai ammattisotilaan tyylisesti,että hänelle myönnettiin hopeinen mitali ,painoltaan 300 grammaa , sekä hopeinen lusikka myöskin 300 gramman painoinen. Kummassakin oli hänen nimensä , päivämäärät, sekä ansiomaininta.
Noin 10 vuotiaana sain nähdä sekä kuulla esineiden historiikit. Niiden omistajia olisivat aina isäin vanhin poika ja Väinö isälläni ne olisivat kuuluneet ja sitten minulle täytettyäni 18 vuotta.
1957 sukuumme tuli riitaa (ties mistä asiasta) ja sen seurauksena Isälleni kuuluvat mitalit katosivat (Amalian ,isäni sisaren , toimesta) ja siirtyivät kavalasti Reijo Mäkelälle Amalian sisaren poijalle. Reijo asustelee edelleenkin lähellä Volttia (Alahärmä) noin 6 km Jepuan suuntaan...
Arvoplakaatit olisivat siis minun , taikka tällä hetkellä vanhimmalla pojallani.
¤¤¤
Reijo Mäkeläääääää !!!
Tuappa ne mitalit mulle.
Ekku Mattila.
