10/1-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Tämän saman kertomuksen olen kirjoittanut blogiini noin 4 vuotta sitten ja koska se on aika pitkä, niin keskityn mielestäni olennaisempaan...
Siis:
1973 Toukokuussa 21 päivä olin lähtennyt ajamaan moottoripyörällä Lahdesta kohti Mikkeliä.
Asteita oli nollan tienoilla , satoi räntää ja minulla liian vähäiset vaatteet ylläni. Palelin että tärisin ja kun vastaani tuli harmaa hirsinen mökki, niin sinne ajattelin päästä lämmittelemän.
Tuvassa oli takka ns päällä , kotoinen lämpö suorastaan tulvahti vastaani ja vastaanotto kummallinen....meinaan. Tuvassa asui vanhahko pariskunta ,noin 75 kenties molemmat ja nainen jalkojani lämmittämään pesuvadilla, jossa oli kuumaa vettä....valmiina..meinaan.?
Läpimärkä nahkatakki takan eteen kuivaamaan samoin kenkäni/sukkani, mutta nahkahanskani unohdin eteisen puiselle pöydälle.
Kello näytti siinä vaiheessa olevan jotakin 10,00 paikkeilla.
Mummu kertoili, sekä samalla koetti udella omaa elämääni ,mutta enpä tarkempia vastauksia antanut. Olin näet noin kahta kuukautta ennen saanut/ottanut avioeron ja tuumasin ettei se asia kenellekään kuulu.
Mummu sanoi:
"Tunsin aikaa sitten ihan sinun näköisesi nuorukaisen. Hän oli eronnut vaimostaan ja lähtenyt moottoripyörällä kiertämään ympäri Suomea........hän meni takaisin töihin myöhemmin syksyllä ja sai apulaisekseen miehen, joka hyppäsi kadulle yhdeksännestä kerroksesta Helsingissä "......
Kuuntelin peittäen hämmästykseni sillä mummu tuntui kertovan juuri omasta elämästäni....ja niin aika kului....."hiljalleen".....sillä katsoessani seinällä olevaa kello se näytti kohta 18,00..!!
Häh...??...ajattelin....miten ihmeessä aikaa on mennyt melkein 8 tuntia...??..tuntuu että vain hetken olen ollut jalat kuumassa vesivadissa...??......ja iltakin oli pikkuhiljaa hämärtymässä....
"Kiitoksia vaan hyvin paljon.....sanoin....nyt minun pitää jatkaa Mikkeliä kohden..kiitoksia paljon"..
ja puin päälleni kuivan nahkatakin....kuivat sukat /kengät ja eteiseen jossa huomasin läpimärät nahkakintaani.....
"Otahan tästä kuivat sormikkaat..sanoi mummu....ne olen itse kutonut.....".....ja niin teinkin.Laitoin ne märkien nahkasormikkaitteni alle ja tietä pitkin moottoripyörällä kohden Mikkeliä ...jonne saavuin aika pian....suoraan leirintäalueen majapaikkaan...jossa oli jo yksi "vinosilmäinen"...Japanilaisen näköinen mies .
Ennen maatamenoani laitoin nahkatakkini..kenkäni...sukkani...nahkasormikkaani...sekä mummun antamat kudotut villasormikkaat patterin päälle ja unta kaaliin..
ZZZZZzzzzzzZZZZZZzzzzz.....
Heräsin noin 22,00 paikkeilla ja se jappaanilaasen näköinen mies oli hävinnyt siitä huoneesta. Ajattelin että hän jatkoi matkaa sinne minne oli menossa mutta sitten hämmästyin aika tavalla.
Lämpöpatterin päällä olevat vaatteeni/nahkatakki/kenkäni/nahkasormikkaani olivat edelleenkin tallella , mutta ne mummun kutomat villasormikkaat puuttuivat. Ne oli poissa.
Kiroisin itsekseni että olipa kumma jappaanilaaaneen.....varasti kaikkein arvottomimmat....villasormikkaat.....höpsö mikä höpsö..
¤¤¤
Jospa jatkan hiukan seuraavalle sivulle...
Heetkiineen...
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Tämän saman kertomuksen olen kirjoittanut blogiini noin 4 vuotta sitten ja koska se on aika pitkä, niin keskityn mielestäni olennaisempaan...
Siis:
1973 Toukokuussa 21 päivä olin lähtennyt ajamaan moottoripyörällä Lahdesta kohti Mikkeliä.
Asteita oli nollan tienoilla , satoi räntää ja minulla liian vähäiset vaatteet ylläni. Palelin että tärisin ja kun vastaani tuli harmaa hirsinen mökki, niin sinne ajattelin päästä lämmittelemän.
Tuvassa oli takka ns päällä , kotoinen lämpö suorastaan tulvahti vastaani ja vastaanotto kummallinen....meinaan. Tuvassa asui vanhahko pariskunta ,noin 75 kenties molemmat ja nainen jalkojani lämmittämään pesuvadilla, jossa oli kuumaa vettä....valmiina..meinaan.?
Läpimärkä nahkatakki takan eteen kuivaamaan samoin kenkäni/sukkani, mutta nahkahanskani unohdin eteisen puiselle pöydälle.
Kello näytti siinä vaiheessa olevan jotakin 10,00 paikkeilla.
Mummu kertoili, sekä samalla koetti udella omaa elämääni ,mutta enpä tarkempia vastauksia antanut. Olin näet noin kahta kuukautta ennen saanut/ottanut avioeron ja tuumasin ettei se asia kenellekään kuulu.
Mummu sanoi:
"Tunsin aikaa sitten ihan sinun näköisesi nuorukaisen. Hän oli eronnut vaimostaan ja lähtenyt moottoripyörällä kiertämään ympäri Suomea........hän meni takaisin töihin myöhemmin syksyllä ja sai apulaisekseen miehen, joka hyppäsi kadulle yhdeksännestä kerroksesta Helsingissä "......
Kuuntelin peittäen hämmästykseni sillä mummu tuntui kertovan juuri omasta elämästäni....ja niin aika kului....."hiljalleen".....sillä katsoessani seinällä olevaa kello se näytti kohta 18,00..!!
Häh...??...ajattelin....miten ihmeessä aikaa on mennyt melkein 8 tuntia...??..tuntuu että vain hetken olen ollut jalat kuumassa vesivadissa...??......ja iltakin oli pikkuhiljaa hämärtymässä....
"Kiitoksia vaan hyvin paljon.....sanoin....nyt minun pitää jatkaa Mikkeliä kohden..kiitoksia paljon"..
ja puin päälleni kuivan nahkatakin....kuivat sukat /kengät ja eteiseen jossa huomasin läpimärät nahkakintaani.....
"Otahan tästä kuivat sormikkaat..sanoi mummu....ne olen itse kutonut.....".....ja niin teinkin.Laitoin ne märkien nahkasormikkaitteni alle ja tietä pitkin moottoripyörällä kohden Mikkeliä ...jonne saavuin aika pian....suoraan leirintäalueen majapaikkaan...jossa oli jo yksi "vinosilmäinen"...Japanilaisen näköinen mies .
Ennen maatamenoani laitoin nahkatakkini..kenkäni...sukkani...nahkasormikkaani...sekä mummun antamat kudotut villasormikkaat patterin päälle ja unta kaaliin..
ZZZZZzzzzzzZZZZZZzzzzz.....
Heräsin noin 22,00 paikkeilla ja se jappaanilaasen näköinen mies oli hävinnyt siitä huoneesta. Ajattelin että hän jatkoi matkaa sinne minne oli menossa mutta sitten hämmästyin aika tavalla.
Lämpöpatterin päällä olevat vaatteeni/nahkatakki/kenkäni/nahkasormikkaani olivat edelleenkin tallella , mutta ne mummun kutomat villasormikkaat puuttuivat. Ne oli poissa.
Kiroisin itsekseni että olipa kumma jappaanilaaaneen.....varasti kaikkein arvottomimmat....villasormikkaat.....höpsö mikä höpsö..
¤¤¤
Jospa jatkan hiukan seuraavalle sivulle...
Heetkiineen...
Ekku Mattila.
