7/12-2015.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Muutimme tänne nykyiseen asuntoomme 1990.
Melkein heti huomasimme että täällä kummittelee . Yläkerran keinutuoli kiikkui itsekseen, raskaita askeleita kuului selvästi , kitara soi komerossa, vaikkei siellä ollut kitaraa ja kaikkea muuta sillai "mukavaa "..
Kun tuli kevät/talvi niin kuuului kiivaita juoksuaskeleita hangella varsinkin iltayöstä. Ne tulivat suoraan kohti ja menivät tavallaan kuin lävitse. Rahina vain kuului ja karvat nousi pystyyn sanoisin.
Jos menit kävelemään vaikka kello 21,00 illalla , niin noin 50 metrin päästä tunsit sinua jonkun seuraavan.....eikä tiellä näkynyt ketään...ja karvat sojotti pystyssä kuin siilin piikit.
Mukulat eivät uskaltaneet mennä hämärässä pihalle.....juoksuaskeleita..juoksuaskeleita....tornin ympärillä kierteli valopalloja.....koira ulisi pelästyneenä kopissaan..
kiva..kiva....
Noh...noin 5 vuotta sitten kyllästyin kummitteluun.
Menin hämärässä pihalle syksyn pimeimpään aikaan, noin kello 24,oo....ja odottelin....odottelin ja taas odottelin....Istuin puutarhamme vieressä olevassa puutarhakeinussa ja antakaas olla !!!
Sain seuraa......noin 5 metrin päästä sujahti ohitseni kumma hahmo , ilman mitään ääntä...ei kahinaa eikä mitään askeleita. Hetken kuluttua se tuli eteeni ja meni ohitseni vasemmalta puolelta..eikä taaskaan mitään ääntä... Hämärä hahmo jäi paikalleen ,tavallaan odottamaan noin 10 metrin päähän minua....
Nousin keinusta ja menin hahmoa kohden joka väistyi edestäni ja jäi pajupensaikon keskelle. Minä perässä sisukkaasti. Siinä kohtaa pensaikkoa oli tunne kuin avatussa jääkaapissa. Kummallisen koleaa sekä jäätävää.......ja tottakait tiesin missä mennään.
Aloin juttelemaan "sille".....kerroin että sinä olet kuollut , etkä enää kuulu tänne maan päälle. Olkoon nimesi mikä tahansa , niin kuule mitä sanon....Mene matkoihisi....hyväksy kuolemasi....sinulla on paikka jossakin ja ota se vastaan...ennenkaikkea hyväksy kuolemasi.....mene pois..mene..mene...
Lausuin myös herran siunauksen ja "hautasin " hänet....maasta sinäolet tullut ja maaksi sinun ptää jälleen tuleman....Herran nimeen .
Kerroin myöskin että teen hänen muistokseen taulun, jossa on syntymäaikasi. Kuolinaikasi sekä nimesi.
¤¤¤
Seuraavana päivänä naputtelin kuparitauluun nimen joka tuli mieleeni, syntymäaika joka tuli mieleeni sekä kuolinaika joka tuli mieleeni ja kiinnitin taulun puutarhamme viereen .Lisäsin tauluun tekstin joka tuli mieleeni ja siinä se oli.
"Sattumaltako?" luin myöhemmin kirjastosta lainaamaani kirjaa jossa kerrottiin 1809 sodasta. Kirjassa mainittiin taisteluista jotka käytiin kasakkain sekä Suomen sotilaitten välillä täällä Kauhajoella ja ne sopivat hyvin kuparitaulussa esittämääni aikajaksoon. Kasakat lähtivät pakoon jäätyneen joen ylitse ja moni niistä saatiin kiinni ,sekä tapettiin. Tästä asunnostamme on vain 6 kilometriä siihen taistelupaikkaan ja voidaanko olettaa seuraavaa ?
:Pakoon päässyt kasakka tapettiin nykyisen puutarhamme paikkeilla...tiheän pajupensaikon keskellä ja hänen ruumiinsa hajosi siihen pikkuhiljaa ? Maaksi sinun pitää jälleen tuleman..
Niin......se teksti jonka lisäsin siihen kuparitauluun ja joka tuli vain mieleeni...tarkoittaa suomennettuna......"Valoa kohti". Tämä asia selvisi myöhemmin . Enää ei hämärä hahmo juoksentele keväthangella markillamme....hän on saanut rauhan...
Jossette usko kertomustani , niin tulkaa käymään ja katsotaan yhdessä pystyttämääni kuparitaulua.......Se on yhä siinä.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Muutimme tänne nykyiseen asuntoomme 1990.
Melkein heti huomasimme että täällä kummittelee . Yläkerran keinutuoli kiikkui itsekseen, raskaita askeleita kuului selvästi , kitara soi komerossa, vaikkei siellä ollut kitaraa ja kaikkea muuta sillai "mukavaa "..
Kun tuli kevät/talvi niin kuuului kiivaita juoksuaskeleita hangella varsinkin iltayöstä. Ne tulivat suoraan kohti ja menivät tavallaan kuin lävitse. Rahina vain kuului ja karvat nousi pystyyn sanoisin.
Jos menit kävelemään vaikka kello 21,00 illalla , niin noin 50 metrin päästä tunsit sinua jonkun seuraavan.....eikä tiellä näkynyt ketään...ja karvat sojotti pystyssä kuin siilin piikit.
Mukulat eivät uskaltaneet mennä hämärässä pihalle.....juoksuaskeleita..juoksuaskeleita....tornin ympärillä kierteli valopalloja.....koira ulisi pelästyneenä kopissaan..
kiva..kiva....
Noh...noin 5 vuotta sitten kyllästyin kummitteluun.
Menin hämärässä pihalle syksyn pimeimpään aikaan, noin kello 24,oo....ja odottelin....odottelin ja taas odottelin....Istuin puutarhamme vieressä olevassa puutarhakeinussa ja antakaas olla !!!
Sain seuraa......noin 5 metrin päästä sujahti ohitseni kumma hahmo , ilman mitään ääntä...ei kahinaa eikä mitään askeleita. Hetken kuluttua se tuli eteeni ja meni ohitseni vasemmalta puolelta..eikä taaskaan mitään ääntä... Hämärä hahmo jäi paikalleen ,tavallaan odottamaan noin 10 metrin päähän minua....
Nousin keinusta ja menin hahmoa kohden joka väistyi edestäni ja jäi pajupensaikon keskelle. Minä perässä sisukkaasti. Siinä kohtaa pensaikkoa oli tunne kuin avatussa jääkaapissa. Kummallisen koleaa sekä jäätävää.......ja tottakait tiesin missä mennään.
Aloin juttelemaan "sille".....kerroin että sinä olet kuollut , etkä enää kuulu tänne maan päälle. Olkoon nimesi mikä tahansa , niin kuule mitä sanon....Mene matkoihisi....hyväksy kuolemasi....sinulla on paikka jossakin ja ota se vastaan...ennenkaikkea hyväksy kuolemasi.....mene pois..mene..mene...
Lausuin myös herran siunauksen ja "hautasin " hänet....maasta sinäolet tullut ja maaksi sinun ptää jälleen tuleman....Herran nimeen .
Kerroin myöskin että teen hänen muistokseen taulun, jossa on syntymäaikasi. Kuolinaikasi sekä nimesi.
¤¤¤
Seuraavana päivänä naputtelin kuparitauluun nimen joka tuli mieleeni, syntymäaika joka tuli mieleeni sekä kuolinaika joka tuli mieleeni ja kiinnitin taulun puutarhamme viereen .Lisäsin tauluun tekstin joka tuli mieleeni ja siinä se oli.
"Sattumaltako?" luin myöhemmin kirjastosta lainaamaani kirjaa jossa kerrottiin 1809 sodasta. Kirjassa mainittiin taisteluista jotka käytiin kasakkain sekä Suomen sotilaitten välillä täällä Kauhajoella ja ne sopivat hyvin kuparitaulussa esittämääni aikajaksoon. Kasakat lähtivät pakoon jäätyneen joen ylitse ja moni niistä saatiin kiinni ,sekä tapettiin. Tästä asunnostamme on vain 6 kilometriä siihen taistelupaikkaan ja voidaanko olettaa seuraavaa ?
:Pakoon päässyt kasakka tapettiin nykyisen puutarhamme paikkeilla...tiheän pajupensaikon keskellä ja hänen ruumiinsa hajosi siihen pikkuhiljaa ? Maaksi sinun pitää jälleen tuleman..
Niin......se teksti jonka lisäsin siihen kuparitauluun ja joka tuli vain mieleeni...tarkoittaa suomennettuna......"Valoa kohti". Tämä asia selvisi myöhemmin . Enää ei hämärä hahmo juoksentele keväthangella markillamme....hän on saanut rauhan...
Jossette usko kertomustani , niin tulkaa käymään ja katsotaan yhdessä pystyttämääni kuparitaulua.......Se on yhä siinä.
Ekku Mattila.
