maanantai 9. maaliskuuta 2015

Poltin kummitusten tavarat...

9/3-2015.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.

"Kummitellaan "  taas.

Kun muutimme tähän paikkaan melkein tasan 25 vuotta sitten....niin heti  "pääsimme"  mukaan kummituksien maailmaan.
Pöö.
Varsinkin yläkerrassa kolaji sekä paukkui , kuului raskaita askeleita ,sekä  kun vinttiin meni, niin joku hiveli kylmällä märällä höyhenellä pitkin niskaa. Vanha kiikkulavitta heilui itsekseen , tauluja tippui seinältä ja selvästi joku tuijotti jossakin näkymättömänä tekemisiäsi.
Pöö.
Kun muksut olivat pieniä , niin heillä seisoi useasti ns silmät päässään. "Isse  tuolla vintissa oli joku tumma mummo"....se hävisi seinän läpi....sänkyni vieressä  oli joku otus".....ja me vanhemmat koetimme vakuuttaa että ne näkivät vain unta...(heh)
Syksyisin, varsinkin heti kun tuli hämärää ja jos istuskelit puutarhatuolissa , niin annas olla.....Ensin kuului raskaita askeleita , jotka hitaasti läheni ja sitten ne pysähtyivät taaksesi.....Ja jos oli talvi , niin  sama juttu....hangella ei ollut mitään jälkiä...ei mitään...
Kolmas pöö.
Kerran kun tulin talvella lenkiltä..noin 19,00 illalla, niin   takaani alkoi kuulumaan todella raskaita juoksuaskeleita , jotka läheni nopeasti ja sitten menivät ohitseni että lumi narskui. Taskulamppuni valossa ei näkynyt mitään ,eikä tietystikään minkäänlaisia jalanjälkiä.
Täh?
Noin 10 vuotta sitten kyllästyin ja tuumasin että jaahas.....riittää jo...ajan teidät muualle remuamaan...
Ensitöikseni keräsin talosta kaikki vanhat roinat.....noin  100 vuoden ikäisen kiikkumatuolin,vanhat matot,vaatteet,kipot, ennenkaikkea sellaiset esineet , joissa uskoin kummajaisen "asustelevan"  ja pihalle nuotioon ne nakkasin.
Varsinkin erään   vanhan mummon essu ,sekä hartiahuivi.....ohoh...niissä oli kuulkaa sitten "noitavoimia"...........oli..oli. Kun nämä viimeksimainitut heitin pesuvatiin ja palamaan , niin kylläpäs niistä syntynyt tuli oli todella korkea sekä kumman värinen. Punertava hartiahuivi paloi lisäksi sellaisella oudolla rätinällä , vihertävällä liekillä ja  liekin korkeus oli kolmisen metriä.
Voisin melkein vannoa ,että  hartiahuivin palaessa siitä syntyi jonkinlainen hätäinen kitinä...melkein voihkeen tuntuinen ja kaikesta näki ,ettei kummajainen tapahtuneesta tykännyt.
Just....juuri niin....
Meinaan....siihen päättyi suurin osa  kolinoista/askeleista ja se todistaa että  toimenpide oli oikea.
Mutta ne....Uffojutut kyllä jäivät... ...ja niistä taidan kertoa uudella otsikolla..
Joten hetkinen vaan.

9/3-2015.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.