16/8-2014.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
SOTA
Sota tulee kauhunlailla,
repien se meitä raastii,
raastaa henget ruumiistamme.
Loppu saapuu ammuksena,
jysähtääpi vierees sun,
silmäs auki revähtäneet.
Päivä laskee punaisena,
vuoren taakse painuu,
jossain tykki jyrähtääpi.
Yöllä rientää tuonen kauhu,
hikisenä sormes liikkuu ,
loppu katsoo kuusikosta.
Aika ryömii kankeasti,
tiimalasi vahvaa soraa,
aavistat sen tapahtuvan.
Lomalta kun monttuus palaat,
vaimos kuva tajunnassas,
luoti löytää lävitsesi.
Sekunnissa pelkos loppuu,
urahtaen äänes kaikuu,
sammaleessa veripilkku.
Pimeältä näyttää taivas,
synkältä sen iltarusko,
etsivänä luodit vinkuu.
Kyl on hengen ottajia,
vetäjiä liipaisimen,
pistäjiä kuolonmiekan.
JK:
Voitin kyseisellä runolla Nyyrikkilehden runopalkinnon.
16/8-2014.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
