5/5-2013.
Ekku Mattila.
Selvänäkijä.
Aikamatkaaja.
Ruusuristi.
Mestari.
Oli vuosi 1974, paikka Espoon Matinkylä , 20 päivä Joulukuuta ja minulla oli tarkoituksena hakea joulukuusi .Sattumalta olin lenkkeillyt lähellä merenrantaa ja huomioinut että onpas tuossa todella komea kuusi. Paikasta oli rantaan noin 200 metriä .
Siinä kohtaa pienessä metsikössä oli sellainen jännä paikka,taikka kohta,jossa muutama puu oli kummalla tavalla kasvaneet suurehkoon ympyrään,jonka halkaisija oli noin 30 metriä.Se kuusi jonka olin jo aikaisemmin huomioinut seisoa kökötti tarkalleen muiden puiden keskellä.Pomon tapaan selvästi ja seuraavat puut olivat kasvaneet kuusesta suunnilleen sopivan matkan päähän.Noin 6-7 metriä.
Ja minä illalla.....hämärän tullessa....kuusta varas...eikun ostamaan. Minulla oli mukana sellainen pienehkö saha,melkeinpä lasten lelu,mutta uskoin saavani sen avulla kuusen katkaistuksi ja mukaani.
Koska ympäristö oli aivan hiljainen,niin eikun toimeksi vaan.Kuusi oli hiukan yli kaksi metrinen ja minä sen juurelle kumartamaan,saha kädessä ja antakaapas olla ...!!!!! Lunta oli vain muutama sentti eikä lainkaan tuullut ja kuitenkin kuusi antoi minulle kovan korvatillikan oksallaan. Että pläiskähti . Minulla ei ollut silmälaseja päässäni ja sen takia kuusen antama isku oli melkoinen ja voi että alkoi kirvelemään kunnolla.
Moskia silmistäni hieroessa ihmettelin jo että mitä pirskattia sentään...miten on mahdollista että saan pienestä kuusesta sellaisen huitaisin pläsiini .Lisäksi,kuten jo mainitsin , ei yhtään tuullut.
Noh,hetken kuluttua sain taas näköni ns, takaisin ja taas kuusen juurelle kyykkimään,saha kädessä ja voihan hele...soikoon.! Taas sain kovan pläiskäyksen keskelle pläsiäni ja voisi jopa sanoa että nyt entistä lujemmalla voimalla.Nyt teki todella kipeää ja kirveli entistä enemmän.
Kummastelin taas tapahtumaa ja melkeinpä sisuunnuin entisestään. Kolmatta kertaa kuusen kaatoa koettaessani laitoin jo valmiiksi silmäni kiinni,mutta nyt sain torellisen tällin naamaani.Oksan pläiskäys oli niin voimakas, että samassa tajusin ettei sitä kuusta saa kaataa missään nimessä.Ei ja ei !
Ymmärsin että juuri siinä paikassa ja juuri siinä kuusesssa täytyy olla jotakin taianomaista,kenties metsänhaltijoiden keskuspaikka ja tajusin häipyä sahoinen matkoihini. Tämän tapahtuman seurauksena en enää varas....eikun ostanut ns aitoa Joulukuusta ,vaan joka ikinen Joulu olohuoneessamme kököttää muavikuusi.
Samalla omatuntoni ainakin sillä kuusisaralla on pysynyt puhtoisena.
Juu.
5/5-2013.
Ekku Mattila.
Selvänäkijä.
Aikamatkaaja.
Ruusuristi.
Mestari.
