18/5-2013.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Siihen aikaan elelin lähellä Turkin sekä Irakin rajaa.Meitä oli aikamoinen lauma,etupäässä vanhoja sekä uusia maantierosvoja ja elimme ryöstämässä lähikyliä.Varsinkin ja naispuoliasiat onnistuimme hoitamaan nappaamalla itsellemme ne parhaimmat immeiset.Ja meteli oli kova eikä meistä oikein piretty.Ei !
Oli vuosi suunnilleen 1650 ja kuuluin nykypäivän Kurdeihin ja eihän "meistä" vieläkään pidetä ! Kurdeja on nykyisin noin 8 miljoonaa ja heillä ei edelleenkään ole omaa valtiota. Kansana he ovat levittäytyneet muiden maiden vuoristo-osiin,kauaksi keskuksista ja ovat kohdanneet nykypäivänäkin suurta sortoa.Esim Irak ,varsinkin ,koetti sammuttaa koko Kurdipromleeman.Hitlerin tapaan,mutta yhä kansa elää ja voi kohtalaisen hyvin.
Ainiin....minä olin noin 5000 ;nen maantierosvon päällikkö.Minut oli näemmä siihen asemaan valittu ensinnä jumalattoman kokoni vuoksi,sillä olin noin 2,20 metriä pitkä,sekä painoin yli 250 kiloa.Olin lisäksi tavattoman voimakas ja esim tappelussa olin voittamaton.Miten monta kertaa nappasin hevosen takajaloista kiinni,sekä sitä ympäripyörittämällä tein aika laajaa joukkotuhoa vihollistemme keskuudessa.
Minä...olin...pomojen..pomo.
Ylipäällikkö.
Juu.
Mutta...annas olla...Juudaksen tapaan minutkin saatiin kuitenkin hengiltä,että pamaji! Joukossamme oli senverran rahanahne rosvo,että saatuaan sopivan hopeakasan hän aikaansai minulle rakennetun ansan.Ja siihen menin,että kolahti.Korviini kuiskittiin,että yhdessä paikassa olisi tulevaisuuden asekuorma.Satoja ja taas satoja suustaladattavia piikivipyssyjä.Sieppo sekä rataslukkoisia aseita.Voi yhyren kerran mikä tilaisuus tuumasin ja siispä toimeksi. Jesus miten minäpoika innostuin !!
Ja eikun seuraamaan ratsain houkutuslintua.Oman porukamme taistelutoveria.Mutta että Juudas hän oli.Sitä en innoissani edes ajatellut.
Saavuimme keskelle matalaa laaksoa. Sitä ympäröi joka puolelta noin viisikymmentä metriset mäenharjanteet ,rosoiset ja pieniä luolia täynnänsä.Keskellä laaksoa kökötti kaksi kuormavankkuria niinkuin nykypäivän Transit pakettiautoa.Minulla poskilla innostunutta punaa.Hahaa...nytpä oiva aselasti odottaa vain ottajaa.Pian..pian meidän haltuun ja tulevat taistelut ovat helppoa meille.Jihuu...huusin ja ne sanat taisivat jäädä minun viimeisiksi.
Ketaleet !...hakkaamamme viholliset olivatkin järjestäneet itsensä laakson jokapuolelle.Todella hyvissä ampuma-asemissa olivat odottaneet kärsivällisesti satakunta vihollistamme ja kun minäpoika tulin tutkimaan vankkurikuormaa...niin pam..pam....pam...ja pam...pam...pam..ja yhä uudelleen pam...!!!
Minulle kävi samalla tavalla kuten Meksikon vallankumouksen suurelle sankarille. "Pansovillalle".Myös hänetkin saatiin samalla syyllä 1880 saapumaan noutamaan suurta aselastia ja ammuttiin tuhannen nuuskaksi rakennusten katoilta sekä ikkunoista.
Niin katosin Kurdimaailmasta kertarysäyksellä,eikä siinä yhtään auttanut valtava kokoni. Ei mikään.Ei.
Piikivi oli minua paljon vahvempi.
Kiinnitettynä musketin iskuriin.
Mustaruuti sanoi viimeisen sanan!
Pum !
18/5-2013.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
