keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Puhutaanpa RAKKAUDESTA....

13/2-2013.
Ekku Mattila.
Selvänäkijä.
Aikamatkaaja.


Minulla kävi tänään kaksi pariskuntaa asiakkaina  ja aiheena oli suuri Rakkaus.
Koska he  ovat tunteneet minut jo kohta 30 vuotta,niin pääsimme pohtimaan  tietäjän elämää yleensä   ja   varsinkin ...rakkauselämääni...
 Kuten olen aikaisemmin jo sanonut  ja oikeastaan kaikki sen jo tietääkin,että minulla on avioliittoja kertynyt yhteensä  kolme  ja niiden kautta syntynyt maailmaan 11 lasta .
Se ensimmäinen avioliitto,  oli sellainen nuoren klopin/kollin  hätäinen kohellus,jossa ei sitä suurta rakkautta liiemmin ollut.Kun kaiken huippuna muutimme  maaseudulta suoraan Helsingin hulinaan,niin voi arvatakin,ettei liittomme sitä  kestänyt ja se päättyikin eroon vuonna 1973.
Tästä liitosta syntyi yksi muksu  6/11-1970.
Toinen  avioliitto ...se Järvenpääläisen  nuoren   tytön kanssa  (liian nuoren), alkoi noin 1974  ja myöskään siinä liitossa ei suurta   rakkautta  ollut ja  sen puitteissa saimme 4 lasta....siis jonkinlaista kohellusta kuitenkin...ja kuten eilen kirjoitinkin... yhteiselämämme alussa  tuleva vaimoni joutui sukunsa kovasta painostuksesta johtuen  tekemään "lapsenmurhan"....abortin nimikkeellä.
¤¤¤¤¤
Nyt hypätään  sukulaissieluihin sekä parisieluihin....Kun mies ja nainen kohtaa vaikka   kaupan kassajonossa ja  he tuntevan sukulaissieluisuutta ,niin se saattaa  olla jonkinlaisen yhteiselämän alku.Sukulaissieluja voi  olla vaikka satoja  ja jokaisen sellaisen kanssa menee suht/koht mukavasti ja yleensä sellainen avioliitto voi kestaa pitkällekin tulevaisuuteen..jopa..
Sukulaissielujen rakkauselämä että tunne on luokkaa   20-40  prosenttia   ja siis ..melkolailla vähän.
Kuitenkaan se ei ole  lähellekään se "vuosisadan rakkaustarina" jollaista ,  melkein  jokainen aviopari etsii....Ei lähestulkoonkaan.
¤¤¤¤¤¤¤
Mutta....jos kaksi ihmistä kohtaa toisessaan juuri  PARISIELUN...niin silloin tanner jyskää sekä aitaa kaatuu...tuntematonta sotilasta lainatakseni.Parisieluja on vain ja yksinomaan kaksi kappaletta tässä elämässä ja on tavallista,että sellainen tulee ,  taikka  annetaan sinulle palkaksi......mutta...
¤¤¤¤¤¤
Jotta kohtaat juuri parisielusi sinun täytyy olla jollakin tavalla   "ainutlaatuinen"  henkilö  ja sinulla  täytyy  olla TÄRKEÄ  elämäntehtävä edessäsi.Parisielu siis annetaan vain sinulle  ja useasti  sitä on nimitetty muusaksi... taiteilijoiden ,taikka  kirjailijoiden mukaan  ja yhteinen asia on myöskin se,että oma  parisielusi  on sinua huomattavasti nuorempi......parisielu on palkkio sinulle..
¤¤¤¤¤¤¤
Kun kohtaat parisielusi ei enää mikään sinua voi pysäyttää.Vaikka olisit kuinka "rakastunut" siihen nykyiseen puolisoosi,niin parisielusi tulessa elämääsi (elämäänne) se vanha liitto on tullut tiensä päähän.Se entisessa liitossanne ollut "rakkaus" on vain hituinen varjo parisielusi antamaan Rakkauteen verrattuna.
Olet  myyty täydellisen RAKKAUDEN  edessä,etkä muuta voi ja tunne on molemminpuolinen.Mutta....vaikka parisielun antama onni sekä rakkaus on ylitsevuotavainen,niin se ei suinkaan tarkoita että kaikki menee hyvin,eikä mitään vaikeuksia ole koskaan teidän edessänne.Voi käydä jopa seuraavastikin.....
__________;
Maanpäällinen henkimaailman  piru kyttää koko ajan täydellisisiä parisieluaviopareja  ja koettaa tehdä kaikkensa saadakseen heidän onnensa rakoilemaan,taikka jopa kokonaan loppumaan.Joskus ..vaikka se onkin todella harvinaista piru onnistuukin työssään ja parisielut eroavat  ja kun niin tapahtuu....niin valkoiset enkelit surusta itkevät...surusta itkevät...
Koska pyyteetön suuri RAKKAUS   antaa aina kaiken anteeksi....niin pirun ansa ei toimikaan  ja kahden parisielun  rakkauden täyttämä yhteiselämä jatkaa vääjäämättömästi kulkuaan.Muistakaa myöskin se,että   PARISIELUT  kohtaavat aina seuraavassa elämässä ...!!! Aina !
¤¤¤¤¤¤
Lopuksi haluan  tuoda esille,että se toinen avioliittoni johtui vain ja yksinomaan tulevan appiukon minulta vaatimasta sopimuksesta,että  "muista Ekku,että lupaat pitää huolta tyttärestäni,etkä jätä plikkaa "  ja kolme eri kertaa ..vuosien saatossa..löimme ns. kättä päälle  lupaukseni   pitämiseksi. "Viimeisin kättäpäälle"...oli noin kolme viikkoa ennen appiukkoni sydänkohtausta sekä kuolemaansa 1983...joten ...  en ole onnistunut pitämään hänelle antamaani  lupausta....mutta...en silloin tiennyt että  1985 tulen kohtaaman oman PARISIELUNI  nykyisen Millavaimoni ja kun niin tapahtui...se oli menoa. Nyt RAKKAUS  on 100 prosenttia !
Toivon,että tästä kirjoituksestani on jotakin hyötyä joillekin henkilöille,jotka saattavat   parhaillaan kamppailla samanlaisen ongelman edessä,kun mitä juuri sain esilletuoduksi.
Siis onnea teille itsekullekin säädylle.


13/2-2013.
Ekku Mattila.
Selvänäkijä.
Aikamatkaaja.