27/1-2013.
Ekku Mattila.
Selvänäkijä.
Aikamatkaaja.
Avasin hohtavan kirjan,tulevaisuuden kirjan,
selasin sen sivuja ja minä näin;
yksikahdeksanneljäkahdeksankadulla,
sijaitsevan pyhän Johanneksen,
se Bukarestissä seisoo,
romahtavan,
suuressa järistyksessä.
Myös Sinto-Temppelin,
Itsukushiman rannalla,
veteen sortuvan,
koskaan,
se ei nouse.
Balatanin kirkon,
jossa Josephine syntyi,
veden alle jäävän.
Yksiviisiviisiseitsemän,
Suleymaniye-moskeijasta,
se sininen lamppu,
maan alle katoaa,
jyrinä on valtava.
Passarinoon,
yksiseitsemänkolmekahdeksan,
Villa Manin,
Venetsiassa kaartuu,
se Dogen asunto kesällä,
veden alla katoaa.
yksiyhdeksänkolmekuusi,
222 korkea,
430 pitkä,
Nevadas ja Arizonas,
sortuvan sodassa,
vesi surmaa 1000 kertaa sata.
Damaskuksen moskeijan,
ajannäyttäjä Mihrab,
putoavan kivien sekaan,
sota sen aloittaa.
Kalifi ja kasisataa,
Zikkura sä Samarran,
viha,
sun tornis kaataa,
uskovaiset vastakkain.
Megiddonin nelikulma,
ysisataaluvulta,
myös Jooabille tuttu,
vaikka on kivestä,
lasiksi sulaa sihisten,
kolmetuhatta astetta,
suitsutuksen voittaa.
Rikkoontuvan,
nään,
Buddankuvan,
yksikaksikahdeksankolme,
Sukhothaissa istuvan.
Aleppos on Moskeijja,
minareetti korkea,
sota senkin voittaa.
Vasco da Gaman ,
kiviristi,
Malindiin on laitettu,
hyökyaalto,
sen kaataa,
mereltä tulee kuolema.
27/1-2013.
Ekku Mattila.
Selvänäkijä,
Aikamatkaaja.
