9/5-2012.
Ekku Mattila
selvänäkijä.
Siihen aikaan asuimme Ahonkylässä ,entisessä osuuskaupassa,8 km Jalasjärven keskustasta.
Meillä oli satasekarotuinen kaikenvärinen koira jonka kanssa joka ilta juoksin pitkin mettiä ja maanteitäkin.
Niin teimme yhtenä iltanakin loppukesästä ja huilailin kannon nokassa istumalla, Pepi koira vierelläni.
Siinä meni tovin aikaa kun huomasin suoraan edessäni,samaa metsäpolkua jota pitkin olimme tulleet
ilmastyvän suuren ja todella ruman koiran . Se jolkutteli suoraan meitä kohden ja aluksi luulin että se on susi...peijjooni...mutta sen ollessa noin 20 metrin päässä ei se ollutkaan susi.
Sillä oli takkuinen ja hoitamaton karvapeite...roikkuvat korvat,, ja kun se juoksi niin sen posket heilahteli...sillai ylipainoisen eläimen tapaan.
Seurasin sen tulemista suoraan kohden ja olin jopa varma sen hyökkäävän päälleni mutta luotin Pepi koiraani, joka oli ennenkin minua suojellut....isäntä kun hänelle olen.
Ihmetellen seurasin koirani toimintaa,sillä se ei mitenkään reagoinut vieraan koiran lähenemiseen ja normaalisti Pepi olisi rähissyt aika tavalla....nyt se ei huomannut mitään .....ei mitään...
Olinkin jo varautunut jonkinlaiseen "koiratappeluun" minun ja tulokkaan välille,mutta kovaa vauhtia tuntematon koira ohitti minut noin metrin päästä ja katosi pusikkoon..noin vain...
Sen mentyä koetin edesauttaa oman koirani uteliaisuutta ohjaamalla sen meidät ohittaneen jäljille
mutta Pepi ei reagoinut yhtään..se selvästi kummasteli koiran ilmeellään..että mikäs tuota isäntääni nyt vaivaa...melkein pyöritteli päätään...mitäs nyt...
Aina , jopa Pepin ollessa sisällä se haistoi,taikka vainusi ulkona liikkuvat muut koirat,kissit sekä sentapaiset ja joka kerta halusi innokkaasti niitä hyppööttämään. Nyt se ei huomannut mitään,,joten mielessäni laitoinkin vieraan koiran tapahtuman mappiin kummituskoirat ja jonka nyt tässä maailmalle ilmoitan.
Selitti
9/5-2012.
Ekku Mattila.
