perjantai 11. toukokuuta 2012

Kummistus kolisteli Kauhavalla 1983.

12/5-2012.
Ekku mattila
selvänäkijä.

Vanhempi pariskunta,Kauhavalta  kotoisin, istui edessäni,asiakkaana.
Pystykkö karhaamaan kummitukset pois he kysyivät  ja tottakai sanoin ja kohta ajoimme peräkanaa heidän kotiaan kohden...lähellä ilmasotakoulua...ylikulkusillan kupeessa.
Tupansa oli pieni...pari huonetta ja keittiö,,,vanha  ja rapistunut....juuri kummajaasille kuin tehty.
Heidän asunnossaan oli kuullut kovia pamauksia,,,joka nurkasta  kolissut,,yöllä  että päivällä  ...pian  kolmekymmentä vuotta...jumalattomia paukahruksia....Härmälääsittäin sanottuna...
Kohta joimme kaffia pienessä huoneessa...joku  3X4 metriä kooltaan...pöytä..neljä tuolia suoraan vieressäni sellainen  ruskeahko vanhanmallinen senkki...siis kaappi...pienet pariovet alhaalla  ja ylimpänä kaksi vedettävää laatikkoa..ei muuta kalustoa ollu...
Antakaapas  olla.....
Kesken kaffinjuonnin kuului todella jumalatoon jysähdys...kuin tykin aikaansaamana...jumalatoon paukahrus...ja mulla kaikki karvat  pystyyn...son  merkki kummituksen  olosta....ei säikähryksestä..ei.
Tälläinen juttu oli minulle tuttua...useassa  paikassa on kummajaaset samantyyppistä tehneet..mutta eivät seuraavaa....
Vasemmanpuoleinen  vetolaatikko..siinä senkistä  oli  auennut...tullut  esille 10 senttiä ..tuosta noin vaan...mutta kummallista asiassa oli se,,että  laatikon lukko  oli edelleenkin ns, lukkoasennossa...lukonkieleke,,sillai
ylhäällä...parin sentin verran...
Noin se kummitus tekee jatkuvasti,sanoi talon isäntä  ja emäntä jatkoi...joka päivä...joskus yälläkin
ja vaikka  kuinka laitamme laatikon kiinni,,,lukkoon,,niin aina se aukeaa tuolla tavalla...eikä kertaakaan ole palaa irti kiskonut kaapin yläosasta...
Normaalista lukon kieleke  takuulla irrottaisi puunsäleen kaapin yläosasta  kertasin minä...on jännä juttu...on  ... ja kysyin että saanko mennä talon  ullakolle....ja koska sain luvan niin sinne  menin...jyrkät  melkein pystysuorat nousutikkaat ..ei rappuja...
Ullakko oli pieni,,,kumarassa jouduin olemaan,,ei huonetta,,tyhjää tilaa... tavaraa ei paljoa...jotakin lumppuja....muurin edessä valkoinen laatikko...Kontio kumisaappaat joskus siinä olleet..
Eipä oikeastaan muuta....
Taikka oli...sillä se kumisaappaitten laatikon kansi kummalla tavalla kohoili...auki  ja kiinni,,auki  ja kiinni...taas auki  ja jälleen kiinni...nousten raolleen sentin kaksi...
Koska vintillä ei tuullut  niin tottakait  ymmärrsin..laatikolla olevan jotakin "asiaa" tietäjälle  ja kannen avasin sekä laatikkoon kurkkasin...Siellä oli jonkinlainen harmaantunut vaatekappale..essu kenties...vanha pyyhkeen tapainen,,,jotakin ruskahtavaa maalia...jo kuivunutta  ja pyyhkeen päällä  rotan,taikka hiiren raato...noin 5-6 senttiä pitkä...jonkinlaiset raajankin tapaiset näkyi.
Kun tarkemmin tutkin raatoa,niin tajusin sen olevan selvästi jo muumioituneen pienen sikiön ruumis...kunnolla peukalonkokoinen pää..pieniä luita sikinsokin  ...jo aikoja sitten pyyhkeeseen kuivanut  kiinni...sikiön  ruumis... se ruskea väri...vanhaa verta...
No minä alas...laatikko mukana...ulos pieneen puutarhaan,,johon kuopan kaivoin...sikiö sinne  ja hautausseremoniankin  pidin...maaksi sinun pitää jälleen tuleman...ole rauhassa...mene eteenpäin..
paremmalla  onnella...
Taas kaffille ja sain uutta tietoa talon asukkailta....
Heillä on yksi lapsi..tyttö....jo aikaa sitten  Hesaan muuttanu....ollut aina hiljainen   ja arka...Hesaan muutti   aivan yhtäkkiä...pakoon jotain rakkausjuttua....pois  Kauhavan tutuilta turuilta...pois..
Näin...lemmensuruja...keskenmeno...vintille piiloon...ei raaskinu  tunkiolle heittää..
Myöhemmin kuulin,että jysähdykset loppuivat kerralla...laatikko pysyi kiinni...mutta uutena asiana
oli jännä hahmo,,,joka useasti nähtiin liikkuvan ulkona puutarhassa...omenapuiden lähettyvillä...
sen pienen haudan kohdalla...Etsikö sikiön  isä kuollutta lastaan...kenties...mutta  se on taas eri juttu  ja ehkä  siihen palaan myöhemmin...
Kenties.

12/5-2012.
Ekku   Mattila.