sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Kummitustalo Saarijärvellä 1982.

22/4-2012
Ekku Mattila

Keväällä 1982 Espoossa Maapallonkatu kasissa,sain kummallisen ahaa elämyksen,että maalle olisi  muutettava.
Saman tien ajelin Vauxhall Victorilla kohden  Saarijärveä, tapasin vanhan rouva Hildenin, hänen taloaan Mahluperälle katsomaan ja muutosta sovittiin,,,
Ja eikun tavarat kasaan muuttoautoon,kersat sinne, sekä kohteena Ähtäri kautta tie 633 kohti Saarijärveä ja
oikealla tienviitta Sahrajärventie...josta vielä matkaa itse Saarijärvelle 24 km noin ja hiekkatietä uuteen asuntoon 9 km,,metsän keskellä, ikihonkien ympäröimänä...
Ne puut olivat jumalattoman korkeita....kaartuivat tien ylle,,melkein...eikä kuu kuumottanut,eikä aurinkoa näkynyt...ei.
Talo oli vanha, 50 luvulla tehty,öljylämmitys  ja 3 huonetta että keittiön tapainen. Noin sadan metrin päästä meni tie jossa liikenne kovanlainen,,,,Maanantaina meni pikkufiiatti  ohitte ja Perjantaina se meni toiseensuuntaan...
Ai niin, se kummitusjutska...talon vintissa,sellainen kylmätila,,oli 2 keinutuolia ja ne jatkuvasti itsekseen  kiikkuivat,,,seinällä pari vanhaa taulua jotka jatkuvasti heilui,,,sillai hiljalleen,,,sekä seinäkello,joka välillä kävi ja välillä taas ei...Talossa ja sen ympärillä tuntui sellainen  "jännä" kutina ihossa,,karvat pystyssä ja siihen malliin,,,sekä ikäänkuin joku olisi jatkuvasti jostain tuijotellut...Myös tuntemus että olimme väärässä paikassa ja antaa vetää oli vahvanlainen,,,
Taas,,, noh,,,,itsekseen liikkuviin kiikkutuoleihin  olin aikaisemmin jo tottunut,mutta en seuraavaan.....
Koska talossa ei ollut minkäänlaisia lukkoa ulko-oveen,niin ajelin Saarijärven keskustaan..rautakauppaan ja ostaa pätkäytin sopivan lukkosysteemin...kolo ulko-oveen,mutta mitäs ihimettä,,,  Joka kerta kun yritin napauttaa ulko-oveen lukon kokoisen kolon,niin se vietävän vasara tempaistiin kädestäni pois ja nakattiin pitkälle  pihapiiriin,,,noin 20 metrin päähän...Rommin,,,siis kävelin hangessa kiltisti ja noudin työkaluni pois ja eikun taas yrittämään....vastuksesta huolimatta...
Pidin "jollekin "  puhuttelun,jossa ilmaisin vakaalla tietäjän äänellä,että täällä  määrään nyt minä itte ja sinä joka vasaraani heittelet pitkin markkia,,oo hiliaa ja mene matkoihisi...ja se auttoikin...Kuitenkin se jokin vielä kiusaksi  laittoi sen ulko-oven lukkoon,,,jossa ei ollut mitään salpaa,,niin  lujasti,että jouduin ryömimään eteiseen rappujen vieressä olevasta ikkunasta,,,heh,,heh,,,tais hekottaa kummituskin,,
Sitten saatiin naapurista kissi, jokavärinen ja muutama viikkoinen,,,tein sille karvakasalle mukamas jonkinlaisen pikkupesän,,,parista villasukastani...jonka laitoin sänkyni viereen puujakkaralle,,
Vaimoni oli lihonut..ja niin synnytyksen aika tuli,sunnuntaina,sekä taksilla kohden Jyväskylän
vauvataloa...minä kotia sekä oottamaan ja niinhän se tyttö tupsahti...ja sillei.
Tuli yö ,taikka ensin tietysti ilta,kello 23,00 ja mää maate.
Jossakin vaiheessa havahduin kuinka joku veti hitaasti peittoani jalkopäästä ja ikäänkuin rullasi sen naamani päälle...ja minä napsautin nopesti valot  huoneeseen,,joka oli muuten umpipimeä,,,katsoin syyttävästi sitä jokavärisen pikkukissin suuntaan,,,mutta se nukkui tyytyväisenä mun villasukissani jokka oli siinä lavittan istuimella...  luulin että kissi mun peittoani veteli...
Ihmettelin että onpa nopia kissi,,kun ehti takaisin nukkumapaikkaansa...ja eikun peitto takaisin  minne se kuuluukin,valot taas pois ja Mattia tapaamaan....nukkumattia tietysti..
Varmaan arvaattekin,,,,se sama  peiton vetäminen naamani päälle jatkui noin  kolme kertaa ja jokavärinen kissi ei ollu  syyllinen....vasta,,,,,huomatkaa,,,kun laitoin avonaisen Raamatun vierelleni sänkyyn,,niin se vissiin voitti se ketaleen kummituksen.
Niin...kuukauden kulutua,pellolla,500 merrin päässä,näkyi todella kirkkaan punainen Ufo...ko? ja ennätin napata siitä kolme valokuvaa ja jollette  mua usko,niin soittakaa ja tulkaa käymään niin  mä näytän ne valokuvat..Aika oli aamulla noin kello 08,00...kesto oli noin 2 minuuttia..
Naapuri kertoi,että talon entinen isäntä  oli kaivauttanut talon eteen vesimonttua,taikka kaivantoa ja siihen oli jäänyt raskas kivi...jota isäntä nostamaan irvis  hampain,,,sai  sydärin ja kuoli....50 vuotias,,,vasta,,
Kuka siis talossa kummitteli..??
Senverran  se auttoi....ketä??...että noin kolmen kuukauden (3) kuluttua laitoimme taas tavarat kasaan,toiseen muutoautoon ja kohteena nyt Alahärmä...syntymäkuntani  ..Härmänraitille...se sama asunto,josta olenkin jo kirjoittanut,,,se kirkas vihreä "tähti",, jolle " juttelin"  tuntitolkulla.....
Tämmöistä,,tälläkertaa,,
Sunnuntaina,,,22/4-2012.

Ekku Mattila